Eilen puhelimessa puhuttiin läheisriippuvuudesta. Olit lukenut aiheesta lehdestä ja tartuit aiheeseen niin, että oli soitettava välittömästi. Olit pohtinut, että onko sinussa läheisriippuvuuden oireita, onko minussa ja, että perustuuko jopa meidän suhde läheisriippuvuuteen? Ensin oli vaikea katsoa asiaa rehellisesti, koska ei tuntuis kovin hyvältä todeta, että meidän suhde perusruu tuohon negatiiviselta kalskahtavaaan asiaan.

Eilen teki mieli kirjoittaa aiheen tiimoilta ja sen sivultakin vaikka mitä, mutta aikapula esti kaiken kirjailun. Tänään sitten mietin tätä kirjoittamista, läheisriippuvuutta ja menettämisen ja hylätyksi tulemisen pelkoa, ja huomasin erään mielenkiintoisen asian. Tajusin kuinka arvokas tämä blogi onkaan! Ilmeni asia mitä en aiemmin ole kertaakaan tajunnut. Olen vaan halunnut kirjoittaa. Tämä blogi vähentää pelkoja siitä, että jos joskus meidän tiet veisi erilleen. Tämä blogi on siinä tilanteessa melko sitova juttu, koska tiedän, että niin kova luonne ei sinullakaan ole, että pysyisit pois lukemasta tätä vaikka tiet olisi totaalisesti eronneet. Siinä miten voisin halutessani kirjoittamalla vedota sun tunteisiin on mun itseluottamus melko korkealla.  

Kirjoittamalla tänne en millään tavoin tunkeutuisi sähköpostiisi, meseen, ei tarvitsisi yrittää tavoittaa sinua puhelimella eikä tekstareilla. Kirjoittaisin vaan ajatuksiani tänne ja ennemmin tai myöhemmin lukisit ne paitsi jos tietoisesti haluaisit aktiivisesti unohtaa minut,.......mutta sittenkin......joskus tulisi hetki, että uteliaisuus voittaa ja SINÄ LUKISIT! Voi voi päättää mitä päättää aina joutuu taipumaan. Näinhän meille on käynyt sata kertaa. Mikään päätös ei ole koskaan pitänyt.

No juu sellainen pohdinta se;-) Sanoit, että sinä olet ihminen, että haluat vaikuttaa ja etenkin minuun. No kait se sama minä löytyy täältäkin. Tuo mun oivallushan perustuu nimenomaan vaikuttamiseen ja tämä blogi on vielä se millä pystyisin vaikuttamaan sinuun vielä sen jälkeenkin kun olet tehnyt selväksi, että Nyt on se tilanne, että kommunikointi loppuu TÄHÄN!   Tää on aikamoinen vallankäyttöase mulle, mutta sen tarpeellisuus näyttää nyt aika epätodennäköiseltä. Mä olen todella vakuuttunut, että välit ei ihan pienestä meillä katkea on tässä jotain niin kummaa vetoa!  Tämä on vaan jonkinlainen pelastusrengas sille, että turha menettämisen pelko pysyy kurissa. Niin ja onhan mulla se toinenkin "ase"......Se yks kysymys YouKnow ;-)  Se kova kysymys.... 

Muutama tunti ja taas nähdään Sunnuntai illan jäkeen ensimmäistä kertaa! (Nyt on Perjantai klo 13)