Aijoin jo lähettää seuraavan tekstarina, mutta alkoi tuntua paremmalta kirjoittaa se tänne.

Pitää palata vielä vähän Perjantain asioihin. Sä kysyit saunassa multa: "Olenko mä sun mielestä ruma"? Mä nauroin kysymykselle, koska laskin sen tilanteen melankolian piikkiin. Sä tosiaan olet TAJUTTOMAN KAUNIS! Siitä mä olin baarin kaverin kanssa täsmälleen samaa mieltä, ja kun se kehui sun silmiä se pitää takuulla paikkansa, ja siinä onkin yksi syy miksi se koko homma kolahti niin kovaa ku kolahti.Mä tiesin, että se näkee sut samalla lailla, samoin silmin kuin minä, ja ymmärsin hyvin mitkä ne sen silmissä näkyvät asiat on mikä saa sen himoitsemaan sinua. Sun kasvot ja silmät on kauniit, sun vartalo on naisellisen ihanan näköinen, sun tyyli on TÄYSIN OMA, joka kyllä takuulla säväyttää. Se on se pointti, miks mä joskus olin vielä paljon mustasukkaisempi, kun en ihan vielä voinut olla sun kanssa julkisesti ja pelkäsin sen ajan tulevan, että sä huomaat kuinka haluttu sä olet ja pystyt valitsemaan niistä jotka myös tykkäävät tyylistä. En ollut silloin läheskän niin varma asemastani kuin nykyään, ja siltikin tuli noin vaikea paikka vaikka mä jo tiedän, että et sä muita halua kuin minut.

No juu miksi minä taas kirjoitan? Ehkä siksi, että on ikävä. Sinä olit taas siinä valintojen tuskassa ja asioiden hoitaminen ja miettiminen siellä yksin tuntuu vaikealta, ja vaikka mä tiedän, että sä haluat olla mun kanssa on se vaikeaa silti. Jokus harmittaa, että sä joudut noin kovan paikan eteen. Tulee paha olo ja näistä tilanteista me on joskus saatu riita aikaiseksi, kun sulla on siellä paha olo ja minä täällä tulkitsen asiaa väärin tai en vaan kestä sitä, ahdistun, sanon vääriä sanoja. Kun molemmat on yksin ja kireässä mielentilassa miettimässä kestääkö oma pää? Kestääkö toisen pää?  Sen jälkeen tulitikun raapaisu ja POKS!  Sen jälkeen hyvä olo tulee vasta kun nähdään tai sovitaan riita vähän ennen viikonloppua, kun muuten jäätäis kotiin mököttämään.  Näin se menee viikosta toiseen ja taas pitää odottaa viikonloppua.

MÄ KAIPAAN SUA!