Viikonloppu alkoi melko synkissä merkeissä.Viime viikonlopun riita oli noussut uudestaan pintaan eikä sen käsittely ollut onnistunut puheimessa kovinkaan mallikkaasti. Sinä tulit mun luo. Paljon mitään ei puhuttu. Emme kumpikaan edes yrittäneet. Ei se hirveää tuskaa tuottanut. Ajattelin, että olethan sinä kuitenkin tullut mun luo. Uskomatonta kyllä, mutta täällä olit taas! Olin ollut melko toivoton jo meidän suhdetta ajatellen. Viimeksi siinä vaiheessa kun kännykästä tyhjensin viestejä jotka sisälsivät niin paljon riitaa, että uskoin jo kännykän sisältöä enemmän kuin mitä oma pää muistaa. Tuntui, että Kesäkuun lopun jälkeen ei ole muuta ollutkaan kuin riitaa. Tuntui tosi pahalta. Kännykän sisältö väittelee oman mielen kanssa. Mun mielestä meillä on noina kahtena kuukautena ollut vaikka mitä hyvää!

Tämä taas jos mikä olis opetus niille jotka eroavat mitä typerimmistä syistä. Ihmisillä ei tunnu riittävän sitkeyttä kiivetä pienten esteiden yli saatika vähän isompien. Nostetaan kädet pystyyn, kun just nyt on vähän tunteet hukassa niin erotaan, hajoitetaan perhe halkaistaan pienet lapset puoliksi! Voi VITTU, että jotkut osaa olla typeriä! Me kuitenkin voitais erota niin että perhettä ei tarvitsisi hajoittaa siitä huolimatta me kiivetään este esteeltä niiden yli. 

Sinusta en olisi uskonut kuinka pidät luodusta suhteesta kiinni, vaikka riidaat on välillä tosi vaikeita, eikä meilllä ole sellaisia sitoumuksia, miksi pitäisi yrittää "virkansa puolesta" Ollaan sovittamassa yhteen sellaista palettia jossa joku heikompi olisi heittänyt kirveen kaivoon jo alkumetreillä. Tässä näkyy elämänkokemuksesi, se että näet muutakin kuin nenän pään mitan. Tiedät, että ihmissuhteissa taivasta ei ole. Se on itse tehtävä! 

Perjantai meni hieman nihkeissä merkeissä. Oven kohdalla kun tultiin vastaan käveltiin hieman sivuttain, ettei vartalomme olisi koskeneet  toisiinsa. Kaikki tehtiin kuitenkin asiallisesti. Pahoja sanoja ei toisillemme sanottu, ei haukuttu, ei riidelty eikä ositettu toisiamme sormella. Pesit ikkunoita ja minä laitoin ruokaa. Syötiin ja käytiin kaupassa, saunottiin, katsottiin BB, mentiin sänkyyn ja rakasteltiin. Sitten tajusin. että emme olleet suukotelleet kunnon suudelmasta puhumattakaan edes rakastellessa. Tuntui hyvältä suudella.

Lauantaina oli jo parempi olo. Rakasteltiin aamulla ja päivällä. Illalla se jäi kuitenkin väliin kun päivä oli ollut muuten melko raskas illalla oltiin vesillä ja vielä yömyöhään saunottiin. Sängyssä sanoit "ei seksiä tänään". No ei paha! Kaksi kertaa oltiin sitä jo tehty(upeaa!!!) eikä yksi harvoista illoista kun sen jättää tekemättä pahaa lovea tee varsinkaan kun kumpikaan ei enää jaksanut. Me eletään aina viikon seitsemän päivää kahdessa ja puolessa päivässä, ja se on välillä kovaa se!

Sunnuntai oli sitten aika tavallinen päivä paitsi, että taas iltapäivällä huomasimme, että koko päivänä emme olleet halanneet tai kosketelleet toisiamme. Sitten maattiin sohvalla toistemme syleilyssä. Tuntui tosi hyvältä! Samassa alkoi muistua mieleen, että emme olleet rakastellut yli vuorokauteen, mikä on meille yllättävän pitkä aika. Ja mites kävikään? ;-)  Ei sen aika-oivalluksen takia vaan siitä halusta mentiin makuuhuoneeseen, lukittiin ovi, suljettiin kaihtimet ja ikkunat vaikka vieraita oli tulossa milloin tahansa. Oli kiire. Olit jo ilman housuja kun tulin makuuhuoneeseen. Riisuin itseni kiireesti. Hieman epävarma olo oli miten saan seisomaan niin pikaisesti? VAU se onnistui ja vittu että tuntui hyvälle! Pikainenhan se oli ja jo etukäteen  sanoit, että älä laske sitten sisään. Olit tempaissut talouspaperi rullan josta otettiin muutama siivu johon sitten päästin sen mikä yleensä lentää sun mahalle, selkään tai sisään josta se sitten tapaa valua tietyn viiveen kanssa ulos. Pahimmassa tapauksessa olet huomannut marketissa kuinka housusi kastuvat ja haiset spermalle kun se on tehty paikassa missä et ole sitä päässyt pesemään pois. Niin kiire oli, että viimeisiä laakeja päästin siihen talouspaperiin kun itse olit jo pukemassa. Oikeastaan varsinkin näin jälkeenpäin ajateltuna aika kiihottava tapahtuma!  Pikapanot ei aina tunnu noin hyvältä kuin nyt tuntui :-))

Nyt tuli sitten taas mun sukulaisia joiden tapaamista olit jännnittänyt etukäteen. Ne tuli niin myöhään, että sun lähtö viivästyi melko myöhäiseksi ja kaikki alkoi olla melko väsyneitä. Se tapaaminen meni ihan hienosti ja viikonloppu oli kokolailla taas purkissa. Paluu arkeen oli edessä.

Maanantai iltapäivällä minä kirjoitin tätä blogia ja sinä soitat just. Ääni kuulosti tosi iloiselle ja raikkaalle sitä oli mukava kuunnella.